Enon Luonnonystävät ry juhlistaa merkkivuottaan lauantaina Suomen luonnon päivän yhteydessä sekä myöhemmin marraskuussa
Enon Luonnonystävien perustajajäsenet Reijo Erola, Tytti Aho ja Saara Immonen tutkivat yhdistyksen taivalta kymmenen vuotta sitten julkaistusta 30-vuotiskirjasta. Taustalla Anna Mustonen. Kuva: Satu Niskanen
Vuonna 1983 perustettu Enon Luonnonystävät ry täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Yhdistyksen taivalta kokoontuivat muistelemaan perustajajäsenet Tytti Aho, Reijo Erola ja Saara Immonen, nykyinen puheenjohtaja Päivi Armila sekä Anna Mustonen, joka aloitti yhdistyksen lastentoiminnassa 90-luvulla ja oli myös 2010-luvulla pitkään puheenjohtajana.
Luonnonystävien perustamisen aikaan perustettiin Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin alueella muitakin paikallisyhdistyksiä. Luonnonsuojeluliitto kannusti toimijoita yhdistysten perustamiseen ja pitämään ääntä paikallisista asioista. Reijo Erola muistelee, että Enossa toiminnan kohteena oli aluksi Pielisjoki.
– Uimaharjun tehtaiden vaikutukset näkyivät Pielisjoessa Pyhäselkää myöten. Kun alettiin puuhaamaan uutta tehdasta entisen kylkeen, piti saada jätevesien käsittely riittävän tehokkaaksi. Loppujen lopuksi uusi tehdas pääsi reilusti alle vaatimuksista, kun jätevesien käsittelytekniikka samalla kehittyi.
Tytti Aho kertoo enolaisten olleen myös 1980-luvulla edelläkävijöitä paperinkeräyksessä.
– Ajoimme meidän Ladallamme Revonkylät ja kaikki, keräsimme ihmisiltä jätepaperia ja saimme sillä rahaa toimintaan.
Keräyksen muututtua kunnalliseksi olivat Enon ja Uimaharjun kertymät erityisen suuret, koska paperin kerääminen oli asukkaille jo tuttua.
1980-luvulla yhdistys sai valtakunnallistakin huomiota suurella jäsenmäärällään. Paikallisyhdistystä tituleerattiinkin Suomen aktiivisimmaksi.
Luontopolkuja ja kansalaisliikkeitä
Pysyvä jälki alueen maisemassa ovat luontopolut. Vuonna 1986 avattu Enon Luonnonystävien ja Siikavaara-Savivaara-Pahkavaaran kyläyhdistyksen yhteistyönä tehty Pamilonkosken luontopolku oli yksi Pohjois-Karjalan ensimmäisistä. Myös Kolvananuuron luontopolun toteutuksessa yhdistys oli mukana.
Reijo Erolan mukaan Pamilonkoski on noussut ajan myötä yhdeksi yhdistyksen tärkeimmistä kohteista. Yhdistys oli muun muassa ajamassa vähimmäisjuoksutusmäärän nostamista Koitajokeen istutettujen saimaanlohen poikasten ja nousevien kutukalojen liikkumisen mahdollistamiseksi. Vesioikeus määräsikin päätöksessään sen huomattavasti aiempaa suuremmaksi.
Kun 2000-luvun alussa Enon ja Kontiolahden väliselle alueelle tuli valtava uraanikaivosvaltausalue, kertoo Anna Mustonen Luonnon- ystävien olleen hankkeen vastustamisessa aloitteentekijänä.
– Kyseltiin viranomaisilta, mitä tämä tarkoittaa, ja siinä oli vähän hyssyttelyä ja tietämättömyyttä. Sitten nousikin kansalaisliike, joka alkoi ottaa asioista selvää.
Erola muistelee alueen asukkaiden tulleen mukaan yhtenä joukkona, ja Aho lisää muutaman vuoden taistelun aikana myös kunnan ottaneen lopulta asiaan kielteisen kannan.
Hyviä muistoja ja asioiden seurantaa
Saara Immonen summaa, että Luonnonystävien toimintaan on aina sisältynyt sekä hauskaa retkeilyä että vakavaa ympäristöasiaa. Alueen lähiluontoon on tutustuttu vuosien varrella eri teemojen kautta. Retkiä on tehty myös kauempana oleviin luontokohteisiin sekä järjestetty monenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, kuten esimerkiksi aikoinaan suosittu jokakeväinen lintujen tarkkailupäivä.
Myös lapsille järjestettiin 90-luvulla toimineen luontokerhon puitteissa toimintaa, jossa ei Mustosen mukaan vältytty kommeluksiltakaan.
– Tietysti kaikilla ei ollut hienoja retkivarusteita. Hiihdettiin Patvinsuolla räntäsateessa kämpälle ja kamina savutti ja kaikki kamppeet olivat märkänä, mutta silti oli hauskaa. Yöretkillä saimme valvoa ja istua nuotiolla, se oli kyllä parasta.
Mustonen kertoo, että nykyään ihmiset ottavat ympäristöasioissa yhteyttä luonnonsuojeluyhdistyksiin, koska valtion ympäristöhallinto koetaan etäiseksi. Yhdistys seuraa myös Enon kaavoitusta ja puuttuu tarvittaessa asioihin. Päivi Armilan mukaan tällä hetkellä työn alla on kaupungin suunnitelma ojittaa Harpatintien varsi. Hepolammelle puolestaan on etsitty hoitokalastajia, mutta koska tarjouksia ei ole vielä tullut, koetetaan vielä tavoittaa paikallisia kalastajia.
– Ollaan puhuttu, että Hepolammen kunnostuksesta olisi viisasta tehdä kansalaisliike. Mutta me voimme olla siinä aktiivisia ja koordinoida toimintaa. Jos liike olisi enolaisten yhteinen, siihen saisi varmaan ihmisiä paremmin mukaan, Armila pohtii.
Yhdistys juhlii lauantaina Suomen luonnon päivän merkeissä tarjoamalla nuotiokahvit Pamilolla. Tilaisuudessa muistellaan Pamilon luontopolun syntyä ja kuljetaan polkua Kirjovaaran luonnonhoitometsän alueella. Lisäksi perinteisen laavuluennon pitää väitöskirjatutkija Kaisa Vainio otsikolla Puuystävämme. Juhlavuoden vietto jatkuu vielä marraskuussa juhlatilaisuuden ja näyttelyn merkeissä.
Luonnonystävien pitkäaikaisen puheenjohtajan ja aktiivin, vuonna 2019 edesmenneen Markku Ahon muistokeräyksen tuotolla on hankittu muistometsä Valtimolta. Omavaraisopiston yhteydessä sijaitseva Kuusenhäivelö-niminen suojelualue on kooltaan 9,5 hehtaaria.
