Pääkirjoitus: Tulevaisuudessa yhä useampi syyskuu on lämmin
Kuva: Suvi Palosaari
Viimeistään näissä syyskuun helteissä marjapuskissa heiluessa voi mietiskellä, että nyt on jotain omituista ajankuvaa ilmassa. Toiset saattavat laittaa omituisen lämpimät alkusyksyn kelit tilastollisen poikkeavuuden piikkiin, mutta kun poikkeavuuksista tulee uusi normaali, millä nimellä tilannetta sitten kutsutaan?
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa maapallolla ääri-ilmiöitä: enemmän lämpötilan vaihteluita, myrskyjä, tavallista pidempiä kuivia jaksoja ja toisaalta myös tavallista isompia tulvia. Ilmastonmuutos ei ole salaliitto, juonittelu tai luonnon ystävien mielipide, vaan fakta, josta löytyy tutkimuksia ja tilastoja niin paljon kuin niitä jaksaa vain selata ja lukea. Ilmaston lämpeneminen on tieteellisesti todistettu.
Yleensä Pohjois-Karjalassa syyskuu on tiennyt ilmojen viilentymistä. Vuorokauden lämpötilat ovat alkaneet laskea. Ilmatieteenlaitoksen tilastot osoittavat, että vuosien 1991–2020 välinen lämpötilakeskiarvo oli syyskuussa 9,7 celsiusastetta. Vuosien 1960–2000 lämpötilat olivat tähän keskilämpötilaan verraten syyskuussa viileämpiä, ja vastaavasti tällä vuosituhannella syyskuut ovat olleet yleensä lämpimämpiä.
Lämpimien säiden jatkuminen syksyyn on monilta osin tosi kiva juttu, mutta on siinä kääntöpuolensakin. Luonto on ihmeissään. Tuhohyönteiset hyötyvät keleistä, kun ne saavat tehtyä useamman sukupolven yhden, pidemmän kasvukauden aikana. Esimerkiksi metsätaloudelle tämä on haaste. Myös vedenpinta on normaalia alempana, samoin pohjavedet vähäiset. Kuivuus näkyy kaivoissa, muutos voi olla yksittäisille asuntokunnille dramaattinenkin.
