Pielisjokiseutu 60 vuotta: Lehden perustaja Erkki Ainola tarjosi Enoon muuttaneelle Vuokko Juurisojalle ison mahdollisuuden
Keväällä 90 vuotta täyttänyt Vuokko Juurisoja ei ole jäänyt lainkaan toimettomaksi eläkkeelläkään, vaan hänen kirjoittamiaan juttuja on edelleen julkaistu viime vuosina muun muassa Pielisjokiseudussa ja Outokummun Seudussa. Kirjoittamisen ohella myös käsityöt ilostuttavat hänen arkeaan. Kuva: Taru Tykkyläinen
Kun Vuokko Juurisoja (silloinen Räisänen) muutti miehensä ja kolmen lapsensa kanssa Valtimolta Enoon heinäkuussa 1963, oli se kaivattu muutos. Viimein perhe pääsi asettumaan aloilleen toistuvan miehen työn perässä muuttamisen sijaan.
– Syksyllä ostimme Purokylältä omakotitalon, jossa asuimme toistakymmentä vuotta. Se oli minulle käännös elämässä. En ollut ehtinyt juurtua mihinkään tai saada ystäviä, kun vähän väliä piti muuttaa, Juurisoja kuvailee.
Ennen kotiäidiksi jäämistä hän oli tehnyt opettajansijaisuuksia.
– Minulle se oli sellainen autuus, kun Enossa koulun johtokuntaan kuulunut Sakari Sarola kävi kyselemässä minusta ja minulle ilmestyi hommia. Ensin minua pyydettiin käsityöopettajan äitiysloman sijaiseksi ja se poiki useampia sijaisuuksia. Se auttoi myös tutustumaan opettajiin ja muihin, vähän oman alan ihmisiin.
Vauvanvaatepyykiltä toimittajan töihin
Juurisoja oli tehnyt aiemmin myös jonkin verran avustajan töitä lehtialalla, minkä lisäksi hän työskenteli 1960-luvun alussa Karjalan Maan Valtimon-kirjeenvaihtajana. Pielisjokiseudun perustaja Erkki Ainola pyysi Juurisojaa ryhtymään Karjalaisen kirjeenvaihtajaksi Enossa ja Uimaharjussa.
”En oikein kaikkea ehi tekemään, etkö ruppee”, Juurisoja muistaa Ainolan kysyneen.
– Paikallislehden vasta perustanut Ainola teki töitä myös Yleisradiolle. Muistan vielä, kun olin vauvan pyykkiä huuhtomassa saunalla, kun hän tuli sinne kaveriksi ja ehdotti asiaa. Minullehan se kävi, koska Karjalainen maksoi vähän enemmän palkkaa kuin Karjalan Maa.
– Työskentelin kotoa käsin, isommat jutut kirjoitin kirjoituskoneellani, kun taas poliisiuutiset ja sellaiset soitin toimitukseen puhelimitse. Soitin joka ilta poliiseille Uimaharjuun ja Kaltimoon ja kysyin, onko mitä tapahtunut. Joka ilta ei tietenkään tapahtunut mitään, mutta oli niitä isompiakin juttuja.
Juurisoja kuvailee, että työaikoja ei ollut, vaan soiton tullessa täytyi reagoida. Myös Enon kunnanvaltuuston kokouksista raportoiminen kuului hänen tehtäviinsä.
Kesän 1964 ajan hän työskenteli Karjalaisen Uimaharjun toimiston hoitajana. Tehtävä sisälsi kirjoittamisen lisäksi myös tilaus- ja ilmoitusmyyntiä.
Juttuja myös Pielisjokiseutuun
Yksittäisiä Juurisojan kirjoittamia juttuja julkaistiin 1960–70-luvuilla myös Pielisjokiseudussa.
– Erityisesti päätoimittaja Samppa Uimosen aikaan tein silloin tällöin juttuja Pielisjokiseutuun. Samppa saattoi olla useamman päivän esiintymismatkalla, jolloin hän pyysi hoitamaan tärkeimmät ja ajankohtaisimmat juttukeikat. Esimerkiksi Kontiolahden koulun 100-vuotisjuhlassa muistan käyneeni.
Erityisesti päätoimittaja Samppa Uimosen aikaan tein silloin tällöin juttuja Pielisjokiseutuun.Vuokko Juurisoja
Juurisoja teki Enosta käsin juttuja myös muihin julkaisuihin sekä radioon.
– MeNaisiin kirjoitin erikoisempia juttuja alueelta. Kävin muun muassa Uimaharjussa haastattelemassa neljää naista, jotka oli koulutettu nosturinkuljettajiksi. He nostivat koivuniput isolla nosturilla sellunkeittoa varten. Kuvaa varten minun piti kiivetä ylös nosturin ahtaaseen koppiin. Sinne sitä mentiin, kun työ niin vaati, Juurisoja tuumaa.
Enon sijainti lähellä Joensuuta mahdollisti Juurisojalle myös opiskelun. Hän opiskeli Joensuun korkeakoulussa 1971–77 ja valmistui suomen kielen maisteriksi.
Vuonna 1976 Juurisoja erosi miehestään ja muutti nuorimman tyttärensä kanssa Enosta Juukaan työskennelläkseen Vaarojen Sanomissa, jossa hän toimi myöhemmin myös päätoimittajana. Hän jäi 60-vuotiaana eläkkeelle ja asuu nykyisin Joensuun Karsikossa.
Lähteenä käytetty Juurisojan haastattelun ohella Suonna Konosen ja Juha Inkisen Toen perrään – journalisteja Pohjois-Karjalasta -teosta (2020).
