Pielisjokiseutu 60 vuotta: Kesätöissä 1960-luvulla
Piekkarin kesäpoika Terho Ronkainen puolisonsa Seija Rostenin kanssa Enossa kesävisiitillä. Kuva: Suvi Palosaari
Elettiin Pielisjokiseudun ensimmäisiä vuosia, kun Terho Ronkainen, 70, oli kesätöissä paikallislehdessä. Ronkainen muistelee, että hän pääsi koulusta vuonna 1967, ja kesäpesti oli ennen tätä 1960-luvun puolivälissä.
Ronkainen kertoo, että hän sai kesäpestin lehden latomosta, koska oli perhetuttu päätoimittaja Erkki Ainolan kanssa. Tuolloin Pielisjokiseudun latomo sijaitsi Enon rautatieaseman vastapäätä Kaukaan huoneistossa. Samaan aikaan latomossa touhusivat Ronkaisen ja Ainolan kanssa kaksi poikaa, jotka olivat tulleet Enoon Lounais-Suomesta. Heidän tehtävänään oli painaa lehti painokoneella. Ronkainen puolestaan kehitti pimiössä valokuvia ja teki niistä painoon meneviä rasterikuvia.
– Ainola opetti, miten kuvia pidetään kehityksessä ja laitettiin kiinnitysaineeseen ja sitten pyykkinarulle kuivumaan.
Nelisivuisen lehden tekemistä Ronkainen muistelee käsityöksi sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta toisaalta lehden tilaajiakaan ei ollut tuolloin vielä paljoa, korkeintaan muutama sata.
Ainola suunnitteli sivut asemoimalla tekstit ja kuvat oikean kokoiselle alueelle eli kokosi sivun.
– Pelti etsattiin vihertävällä mönjällä, sivu laitettiin pellin päälle ja ”paistettiin” uunissa, ja se poltti peltiin kuvat. Sitten pellit olivat kuivauksessa, jonka jälkeen pojat painoivat sivut painokoneella. Pelti meni valssin ympäri ja oli kiinnitetty valssiin imukupeilla, Ronkainen kuvailee.
– Pojat käsin levittivät musteen. Painaessa piti tarkkaan katsoa, että seuraava sivu meni oikein päin edellisen sivun jälkeen.
Lopuksi lehdet viikattiin, laitettiin pinoon ja jakeluun.
– Oli se alkeellista hommaa, jos nykyiseen verrataan, Ronkainen nauraa.
Myrskyn jälkiä kuvaamassa
Valokuvien rasteroinnin lisäksi Terho Ronkainen otti lehteen valokuvia, milloin eteen sattui tulemaan sopiva aihe.
– Muistan, että 1960-luvulla tuli kauhea myrsky, joka kaatoi kymmenittäin isoja kuusia ja mäntyjä. Me asuimme silloin pahvitehtaan kulmalla, ja aamulla kerroin Ainolalle, että mahtavia kuusia oli kaatunut. Ainola lykkäsi ison järjestelmäkameran kouraan. Otin kuvan niistä puista, ja kuva meni lehteen. Itse vielä kehitin kuvan, hän hymyilee.
Oltuaan kesän Pielisjokiseudussa Ronkainen meni myöhemmin töihin Stora Ensolle Uimaharjuun. Koulun päätyttyä elämänpolku kulki Keravalle ja vuonna 1976 Ruotsiin Gustavsbergin tehtaalle, jossa Ronkainen oli lasittamassa lavuaareja ja vessanpyttyjä. Myöhemmin työurallaan hän ehti myös ajaa muun muassa bussia. Nykyisin hän asuu Flen-nimisessä kylässä Etelä-Ruotsissa.
Enossa Ronkainen käy vaimonsa Seija Rostenin kanssa vuosittain. Kotipitäjä vetää vierailulle säännöllisesti, ja Ronkaisen sukulaisia asuu Enossa nykyisinkin.