Kolumni: Uusien ovien ei tarvitse olla heti levällään

Jälleen kerran sananlaskut pyörivät mielessäni. Tämä on nimittäin viimeinen kolumnini Pielisjokiseutuun. Niinpä pohdiskelen, että mikähän ovi sitä sitten avautuu, kun tämä sulkeutuu. Tai voisihan sen sanoittaa niinkin, että vanhan loppu on uuden alku. Itse lehdenkin osalta on aukeamassa uusia ovia uudistusten myötä. Omalta kohdaltani mietin myös, että jospa kyseessä onkin ympyrän sulkeutuminen.

^Ensimmäiset muistoni paikallislehdestä on nuoruuteni Outokummusta, jossa Outokummun Seutu oli tärkeä lehti. Minäkin sen viikoittain tarkkaan luin ja kavereiden kanssa välillä naurettiin sen jutuille. Muistan vieläkin lehdessä olleen puolen sivun uutisen siitä, kun oli maatalouslomittajan hattu mennyt ilmastointikoneeseen. Tuolloin elettiin 80-luvun puoliväliä. Samoihin aikoihin olin valitsemassa itselleni TET-paikkaa, ja päivänselvää minulle oli mennä paikallislehteen. Sain tutustua kokonaisvaltaisesti lehden tekoon, aina jutun kirjoittamisesta lehden taittamiseen. Kovin erilaista se oli nykypäivään verrattuna ja kovasti mielenkiintoistakin.

^{Kirjoittaminen} on minua kiinnostanut aina, ja suomen kieli. Siltä saralta mietin myös nuoruudessa tulevaa ammattianikin. Ei tullut minusta kuitenkaan äidinkielen opettajaa, eikä toimittajaa. Toki toimittajan hommia 90-luvulla freelancerina jonkun aikaa tein, niin Pielisjokiseutuun kuin muutamiin tiedotuslehtiinkin. Opiskelin myös viestintää vähän laajemminkin ja senkin saralla jotain töitä tein. Se on jäänytkin elämääni mukaan, onhan viestintä nykyäänkin yksi osa varsinaista virkatyötäni.

^Mitä enemmän tässä pohdiskelen, niin huomaan kirjoittamisen olevan niin iso osa elämääni, että en usko tässä minkään ympyrän vielä sulkeutuvan. Uskon, että jossain sopivassa hetkessä huomaan taas kirjoittelevani jonnekin. Mitä ja minne, niin sitä en tiedä. Ei niiden uusien ovien tarvitsekaan olla heti levällään entisen sulkeuduttua. Niin syntyy jotain uutta ja parempaa, näin uskon.

Toivottelen Pielisjokiseudulle hyvää matkaa uudistuksessa. Haasteet ovat nykyaikana lehdille kovat ja tie ei ole helppo. Toivottavasti paikallisuus on jatkossakin se tärkein valtti, jolla lehtemme pysyy elossa ja virkeänä vielä monia vuosia! Samalla kiitän teitä lukijoita vuosien varrella saamistani ihanista ja kannustavista palautteista. Muistuttelen myös teitä ja itseäni siitä, että ilman lukijoita ja lehden tilaajia ei ole koko lehteä. Pidetään siis huolta osaltamme siitä, että Pielisjokiseutu pysyy elossa!