Ihmeellinen Eno

Vai että pitkä matka

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana törmännyt useasti tähän kaukaisuuden ja pitkän matkan käsitteeseen, tähän iän ikuiseen aiheeseen, josta säännöllisesti puhutaan. Enoon, saatikka Uimaharjuun tuntuu muun muassa olevan hyvin vaikea saada uusia asukkaita, koska eihän tänne kukaan halua, olemmehan niin kaukana tuolta kaupungin sykkeestä. Mitäs tästä nyt on - kolmisenkymmentä kilometriä ja autoillen puolisen tuntia. Kaukanahan se…


Olimme mieheni kanssa muutama viikko sitten Tampereella nuoruuden aikaisen opiskelutoverini syntymäpäiväjuhlilla. Siellä tuli yhden etelä-suomalaisen ystäväni kanssa juttuun tämä Enon etäisyys Joensuusta. Kuultuaan tuon kolmisenkymmentä kilometriä hän hihkaisi välittömästi, että tuohan ei ole mitään. Niinpä, ei minustakaan. Mutta täällä se tuntuu olevan aivan järkyttävä matka. Etelä-Suomessa, siellä missä kaikki on periaatteessa aivan äärellään, se ei ole matka eikä mikään. Ihmiset matkustavat siellä töihin, harrastuksiinsa, kauppoihin ihan tuosta vaan paljon pidempiäkin matkoja, mutta kuinka tuo ajattelu saataisiin siirretyksi tänne? Samalla reissulla kyselin yhdeltä Jyväskylän tienoilla asuvalta nuoruustoverilta, että mitä maksaisi heidän bändinsä tulo soittamaan tänne Enoon. Vähän sitä liksaa piti saada, koska me olemme niin kaukana. Palkkio sinällään oli kohtuullinen, mutta oikaisin kyllä, että me emme ole kaukana, he ovat itse kaukana. Siitähän kai tässä on kyse, että kenen silmin näitä kilometrejä katsoo.

Itse olen ollut aina liikkuvaista sorttia. Kilometrit on minulle tehty taitettavaksi. Viime viikolla piipahdin kaksi kertaa pikaisesti Helsingissä. Toisella kertaa kävin pikareissulla teatterissa ja toisella kertaa piipahdettiin pikaisesti Tallinnassa. Hullunahan minua monet pitävät. Eihän nyt noin vain täältä Enosta pitäisi lähteä teatteriin Helsinkiin. Vastaavia reissuja olen heittänyt lukuisia, enkä enää niin paljon kohtaa ihmettelyä. Jo ammoisina aikoina sanoin, että toiselle puolelle maata suuntautuvia urheilukisamatkoja tai koiranäyttelyreissuja pidetään ihan normaaleina, mutta menepä teatteriin varta vasten pidemmän matkan taa, niin hulluhan siinä pitää olla. Toisaalta vanha totuus on myös sekin, että sama matka on eri mittainen toiseen suuntaan.  Jos täältä ei nyt niin pitkä matka olekaan Helsinkiin, niin auta armias sen matkan pituutta sieltä tänne. Ihan sama toimii Enon ja Joensuun välillä. Unohtamatta sitäkään totuutta, että tuntuu tuo olevan Enosta Uimaharjuunkin vähintään viisinkertainen matka verrattuna siihen mitä Uimaharjusta on Enoon.

Tulevana viikonloppunakaan ei meidän perheessä pysytä aloillaan. Kun on alkuun nyt saatu tuo Tampereen matkailu, niin mennään sitten taas. Tällä erää edellistä reissua ikävämmissä merkeissä, kun matkaamme mieheni sukulaisen hautajaisiin. Mutta eipä tälläkään kertaa tullut mieleen, että matkan pituus tai kohteen kaukaisuus olisi este matkaan lähdölle. Ylipäänsä olen melko vakuuttunut, että matkan pituus on vain helkkarin hyvä ja helposti hyväksytty tekosyy olla lähtemättä liikkeelle.

Kovasti jännitämme tässä mieheni kanssa, että miten kaukana se tämä Eno nyt sitten lopulta onkaan. Mieheni täyttää kesällä pyöreitä ja kutsut juhliin ovat lähteneet. Suurin osa niistä on postitettu vähintään Etelä-Karjalaan, etäisimmät Turun seudulle. Luulenpa, että aika monelta tulee ilmoitus, etteivät saavu juhliin. Syitä lienee monia, mutta eiköhän se matkan mitta ole siellä syiden kärkijoukossa. Mutta omapa on vikansa, mitäs asuvat niin kaukana.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.09.2019

Bloggarit

Ossi Nyström
2 artikkelia
Suvi Palosaari
2 artikkelia