Heijastimien tanssi suojatien yllä

#fuckingenå - "On enää valokuvat kellastuneet"

#fuckingenå - "On enää valokuvat kellastuneet"

Postaussarja käsittelee hitusen ironisella otteella paikkoja joissa kirjoittaja on joutunut kasvamaan hieman kieroon.

Joskus sinne kaipaa. Niihin neonvaloihin, mun limevihree ribbipaita päällä, heilumaan oman aikansa tanssimusiikin jytkeeseen, puhaltelemaan saippuakuplia, saamaan pahoinvointia savukoneen ja strobovalojen luomasta illuusiosta. Liittymään siihen sytkärikulkueeseen joka kiersi tanssisalia ympäri hitaiden soidessa, kulkueeseen johon kuuluvat syystä tai toisesta eivät koskaan päässeet tanssimaan kenenkään kanssa. Lähtemään sit illan viimesen hitaan jälkeen kävelemään vajaan kilometrin päähän kotiin, kun ei vielä pelota metsän pedot tai muutkaan uhkakuvat.

 

Olla yks niistä onnellisista jotka pääs sinne ennen riparia. Siinä tapauksessahan mä en ois koskaan päässy sinne jos se siitä riparista kiinni ois ollu, en käyny rippikoulua ja kun 18 täytin, niin sinä kesänä alko ton paikan hidas kuolema. Ois ollu hienoa, kun sen nuoren puuston ois edes annettu verhota hautaansa se aavemaisen kaunis rakennus. Nyt on jäljellä vain kantoja ja tasaiseks taputeltu hiekkakenttä. Päivälleen vuosi sitten näin, kun toistakymmentä teiniä käveli Enon sillalla tuohon suuntaan ja yks likkaporukka päivysti läheisen rautatien alikulun kohdilla, aivan niinkuin mekin aikoinaan.. Olis voinu pysähtyä ja sanoa; jos särkälle mielitte, niin ootte kyllä valitettavasti viistoista vuotta liian myöhään liikkeellä... Vappu, se kun oli aina ns. Vallisärkän kesäkauden avajaisajankohta, kun käveltiin silloilla ja otettiin viimesiä pohjia alikulun kohdilla... Me onnelliset, kasarin loppupuolella syntyneet, me särkän juniorit.

Pari vuotta siitä nyt on, kun paikka päästettiin kärsimyksistään. Sinä kesänä maastossa lojui vielä yhtä sun toista jätettä purkutöiden jäljiltä. Kävellessäni siellä eräänä kesäisenä lauantai-iltana, sain käsiini viimeisen pääsylipun. Siellä se heilui tuulessa, takertuneena heinätupsuun.

Mikään muu laulu ei sovi särkän muistokirjoituksen lopuksi, kuin Joutsenlaulu. Se aito ja alkuperäinen Joutsenlaulu. Jos Vallisärkän talo tanssilavoineen olisi ihminen, Joutsenlaulu kertoisi siitä. Käsi ylös, kuka muistaa nojailleensa särkän tanssilattialla johonkin tämän laulun soidessa tai ehkäpä kuuluneensa siihen sytkärikulkueeseen?

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
21.01.2019