Heijastimien tanssi suojatien yllä

Näillä teillä loppuun palaa...

autotyttojpg

Tämä on tarina tytöstä jonka äiti istutti vuoden vanhana ponin selkään ja toivoi tästä hevostyttöä. Tuota juuri kävelemään oppinutta ei paljon ponit kiinnostaneetkaan, vaan mielessä oli jo paljon suuremmat hevosvoimat. Kohdusta asti tämä oli kuunnellut isänsä kuorma-auton turbon vihellystä ja diesel Datsunin moottorin tasaisen matalaa raksususta. Tytön isällä oli luultavasti kylän komein auto, olihan se musta ja kiiltävä, josta pieni tyttö oli hyvin ylpeä. Toinen ylpeyden aihe oli  ukin vihreä Taunus, mikä ukin pois nukuttua jäi tytön äidin käyttöön. Tyttö jo alle kouluiässä ilmoitti, että sitten kun hän saa ajokortin aikoo hän ajaa Fordilla, jos ei ukin Taunuksella niin ostaa sitten Sierran. Pieni sinivalkoisin Fordin ralliteippauksin koristeltu lelu Escortti oli tytön suurin aarre. Vapaa-aikoina tyttö istui kahden ikäisensä serkkupoikansa kanssa mummolan pihalla ja katsoi kun isommat serkut ajoivat peltoautoillaan rallia, välillä he löytyivät likaamasta itseään autotallista tai seikkailemasta läheiseltä autopurkaamolta.

Kouluikäisenä tyttö vietti sunnuntai-iltapäiviä isänsä kanssa, ajellen kylällä ja ammuskellen ärrän kulmalla päivystäviä teinejä ja kylänraittia hoipertelevia juopuneita pihlajanmarjapyssyillä. Tytöstäkin varttui teini ja tyttö sai uusperheen sisarusparven nuorimmaisen roolin. Sillä oli nyt isoveli ja isoveljellä oli auto. Isoveli istutti tytön autonsa kuskinpaikalle ja sanoi että aja nyt kun mieles tekee kuitenkin. Siinä se nyt oli, tyttö istui amisauton ratin takana ja humaltui wunderbaumin tuoksusta. Viisitoista vuotta kytenyt pieni kipinä sytytti suunnattoman palon. Kuudentoista vanhana hän äitinsa kanssa hankki ensimmäisen autonsa. Hän koristeli vaaleansinisen Opel Omegansa  autohifitarroilla ja hajukuusilla. Kun äiti meni iltavuoroon paikalliseen ravintolaan, pyysi tyttö ajamaan auton ärrän kulmalle, jotta voi istua illan siinä ja kuunnella musiikkia sillä aikaa kun äiti on töissä.



Ajokorttia tyttö ei kuitenkaan heti käynytkään. Autokoulu kutsui vasta puoli vuotta täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen. Muutama viikko autokoulun aloittamisen jälkeen pihalla seisoi Ford Sierra. Se mitä tyttö pienenä oli uhonnut, oli toteutunut. Tytöstä tuli hetkessä Enon lukion ainoa amis, kun eihän siellä kellään ollut juuri silloin autoa tummennetuilla laseilla ja madalluksilla, hädin tuskin kellään oli edes omaa autoa. Puolentoista vuoden päivät hän vaali tuota suurinta aarrettaan, kynti sillä koulun hiekkakentän perunapelloksi ja käytännössä asui autossaan. Eräänä syysaamuna tytön sydän halkesi miljooniksi palasiksi, kun tämän isä tuli hakemaan auton pois uuden omistajan kanssa. Oli aika irroittaa ote siitä ihan omasta, ensimmäisestä autosta.

Kului vuosi ja toinenkin, sitten tyttö löysi ensirakkautensa pojasta, joka ajoi Nissan Cedricillä. Se poika vaihtoi autoa varmaan useammin kuin vaatteitaan. He olivat tunteneet jo yläasteelta saakka, mutta vasta "japanin jenkki" jätti tytön sydämessä muutaman lyönnin väliin. Vuosikymmen vierähti yhteisellä tiellä ja pariskunnan autot vaihtuivat edelleen tiuhaan. He herättivät vanhemmissa pahennusta ja mopopoikien keskuudessa ihailua, kateutta ikätovereissa. Talvisin tyttö katsoi tietä enemmän mersun sivulasista, kuin tuulilasista. Tyttö tuli raskaaksi ja pariskunnan jälkeläinen heitti kohdussa volttia, kun S4 Audi kiihdytti kylänraitilla. Edes lapsen syntymä ei rauhoittanut tahtia, kun huonounista vauvaa he yrittivät nukuttaa yöunille ajamalla kylällä rinkiä. He tiesivät, etteivät tule koskaan kasvamaan aikuisiksi.

He kasvoivat kuitenkin erilleen. Tytön tummansininen Corolla alkoi viedä tyttöä toiseen suuntaan. Tyttö tunsi itsensä vain vapaammaksi. Tyttö teki lähtöä kauan ja lopulta pakkasi tavaransa punaisen Audinsa takapenkille. Tyttö oli nyt vapaa, kaksi viikkoa kuukaudesta. Nyt tyttö sai elää niinkuin hän eli ennen. Hän ajoi yössä yksin, viestitti parhaille kavereilleen, kuunteli sitä musiikkia mitä aina rakasti, hengitti. Yksinäisyys ja ikävä tytärtä kohtaan ahdisti tyttöä, mutta samalla hän oli maailman onnellisin. Hänellä oli nyt melkein sellainen auto, josta hän oli koko kolmenkympin kriisinsä ajan unelmoinut. Se ei ollut velkarahalla ostettu uusi auto, vaan ihan oma ja kokonaan maksettu.

Tyttö alkoi tutustua ihmisiin uudelleen, luotti ihan liikaa siihen, että ihmiset ovat hänelle mukavia. Onhan hänet tunnettu aina täällä kilteimpänä ja hiljaisimpana. Tyttö luuli löytäneensä uuden rakkauden, saaneensa uusia ystäviä. Tyttö oli niin sokaistunut vapaudestaan, että unohti täysin sen, ettei kaikkiin kannata luottaa. Aika pian hän havahtui, että jos hänelle ei ollakaan mukavia. Muisti sen miten häntä pilkattiin koulussa, kun hän oli omituinen autoista tykkäävä tyttö, kun hän oli lukion ainoa amis. Hän käänsi katseensa pois, ei ollut huomaavinaan. Päälle päin kaikki näytti normaalilta, kyllähän ne kiilailee tuossa muitakin, ajelevat miten sattuu, ärsyttävät aikuisia. Eihän tyttö edes oikeastaan tunne niitä, nekin tietävät vain tytön nimen ja sen että tytöllä on ollut tunteita jotain poikaa kohtaan. Tyttöä alkoi ahdistaa. Sattumusten summan kautta tyttö hankki toisen auton. Hän sai jopa kaksi tuntia olla rauhassa uuden autonsa kanssa, aurinkolasiensa takana, kunnes lauma jälleen hyökkäsi. Tyttö ei jaksanut välittää, hän vain käänsi katseensa pois tai vaihtoehtoisesti iski vastaan onnellisella hymyllään, muisti että hän on oma ihana itsensä, joka on paras ase kiusaamista vastaan. Hän ajoi piiloon ystäviensä luo.


Tytön välinpitämättömyys vain laittoi vettä myllyyn. Tytöstä tehtiin yleinen pilkan kohde. Selvisi, että kaikki on paljon pahempaa kuin päälle päin näyttää. Tytön facebook päivityksiä alettiin vääristellä ja levittää yleisesti. Yhtäkkiä se tyttö, joka on ikänsä kiertänyt kylää olikin lapsia kyttäävä vanha nainen. Se tyttö jonka auton takapuskuria tökittiin keskusristeyksessä, se tyttö joka ajoi karkuun, kun häntä seurattiin. Se tyttö joka huusi kerrostalon pihassa, kun kiusaajat seurasivat häntä kotikadulle. Se tyttö joka hädissään painoi kaasua vaikka olisi pitänyt jarruttaa, kun joku tietty henkilöautollaan peruutti hänen perässään, hänen kaistallaan. Se tyttö joka kiilattiin iltamyöhällä levikkeelle, vain että hänelle saisi joku aukoa päätänsä. Se tyhmä tyttö joka luotti liikaa.

Tyttö ei välitä, vaan itkee yksin kotona. Tyttö ei avaudu asiasta yleisesti facebookissa, tyttö on niin herkkä ettei halua aiheuttaa ****myrskyä, se haluaa tuoda tunteensa ilmi rakkaudella ja huumorilla, vaikka kuinka kiukuttaisi. Tyttö tietää, että tästäkin tekstistä nousee vain suurempi myrsky, mutta ei jaksa välittää. Tyttö tietää, että lapset voivat olla julmia aikuisia kohtaan. Hän ei puolusta tällä tekstillä itseään, vaan hengittää ulos ahdistustaan.

Häntä pelottaa lähteä ulos. Silti hän käynnistää joka ilta autonsa, menee kylälle ja ajaa kierroksen, pari tai parikymmentä. Hänellä on siihen syynsä, se on hänen elämänsä, sitä mitä hän on aina tehnyt. Tyttö on siellä sen vuoksi, että hän on löytänyt jonkun jota saa rakastaa, jonkun joka rakastaa tyttöä juuri sellaisena omituisena kuin hän on. Hän odottaa siellä jotain tiettyä. Tyttö ei ole siellä minkään muun kuin oman onnensa takia. Tyttö elää just niinkuin itse haluaa.

 

MILLENNIUM PROJECT Feat.Päivi Lepistö -TINAKENKÄTYTTÖ 2017

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.03.2019