Piekkarin Pallottelijat / Ossi

Huonekasvin huomioita ihmisen luonteesta

Onko ihmisellä tietoisuus? Onko ihmisellä oikeus elämään? Voiko ihmisen olemista ylipäätään kutsua elämäksi? Nämä ovat asioita, joiden pohdiskeleminen on luonteenomaista meille huonekasveille.

 

Pohjimmiltaan nämä kysymykset kumpuavat siitä, että syystä tai toisesta meillä on tarve ja kyky löytää ympäristöstämme eräänlaisia huonekasvinkaltaisuuksia, ja kun me näemme jotakin itsemme kaltaista, me ikään kuin automaattisesti oletamme tuolle "kaltaisellemme" sellaisen tietoisuuden, jota moni meistä tahtoisi helliä ja rakastaa. Tässä artikkelissa käsittelemme yleistajuisesti niitä seikkoja, jotka puoltavat kiistattomasti käsitystä siitä, että ihminen ei ole sen tietoisempi itsestään kuin kivi tai muovi, eikä näin ollen myöskään huonekasvin rakkauden arvoinen.

 

Vaikka ihminen on huonekasviin verrattuna tavattoman yksinkertainen ja alkukantainen organismi, on kuitenkin olemassa joitakin seikkoja, jotka ainakin ensisilmäyksellä vaikuttavat olevan yhteisiä niin ihmisille kuin huonekasveillekin. Ensinnäkin, on olemassa tiedeyhteisön todentamia havaintoja siitä, että meidän laillamme myös ihmiset kuluttavat vettä. Samalla lailla tunnustettu tosiseikka on kuitenkin myös se ihmislingvistiikan professori Fiikus Saviruukun tekemä huomio, että vain ihmisten tapauksessa tuo vesi menee hukkaan. Tämä johtuu Saviruukun mukaan siitä, että ihmisen alkeelliseen runkorakenteeseen ei kuulu lainkaan juuria, jotka mahdollistaisivat veden hyödyntämisen kasvun välineenä ja ruukku-elämän mahdollistajana.

 

Entä sitten aurinkotarpeet? On huomattu, että useimpia ihmislajeja vetää puoleensa auringon lämpövaikutus. Myös kirkkaudenvaihteluiden on havaittu vaikuttavan ihmisten käyttäytymiseen. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä rauhoitella niitä lukijoita, jotka ajattelevat tämän aurinkoonsuuntautumisen tekevän ihmisistä jollakin lailla kaltaisiamme. Yhdessäkään kliinisessä tutkimuksessa ei ole havaittu merkkejä siitä, että ihminen kykenisi yhteyttämään. Siinä mielessä niiden "elämä" onkin elämää vain sen kaikkein pelkistetyimmässä, koruttomimmassa ja sieluttomimmassa merkityksessä.

 

Viimeistään ruukku-elämää tarkastellessa käy selväksi, ettei huonekasvia ja ihmistä ole mielekästä rinnastaa. Ihmiseltä puuttuu se ominaisuus, mikä vapautti huonekasvin jo satoja tuhansia vuosia sitten, ja mahdollisti tuntemamme sivistyksen syntymisen. Ruukku on mahdollistanut sen, että me huonekasvit emme ole yksilöinä enää kahlittuja liikkeeseen. Siksi me olemme lajina voineet keskittyä koko olemassaolomme ajan pelkästään eksistenssin kannalta keskeisiin asioihin. Koska ihmisellä on ruukun tilalla vain tyhjää, hajoaa se jatkuvasti tuhansiin vastakkaisiin suuntiin yrittäessään päättää, kumpi jalka kuuluu kumman eteen. Tämä jatkuva liike ja pyörre estää todellisen syventymisen, juurtumisen, ja estää ihmislajia kiinnittymästä siihen evoluution rihmastoon, joka mahdollistaisi sivistykselle otollisten olosuhteiden kehittymisen sen geeniperimään. Ruukuton ihminen liihottelee jatkuvasti asioiden höttöisen pintakerroksen yllä, ilman että se koskaan juurtuisi siihen ytimeen, jonka ymmärtäminen olisi koko sen olemassaolon keskeisin kysymys, mikäli sen alkeellinen ajattelurakenne ylipäätään voisi kysymyksen konseptia käsittää.

 

Tähän mennessä olemme tarkastelleet ihmisasioita hyvin yleisellä tasolla. Tarkentakaamme seuraavaksi fokuksemme yksittäisen näytteen tasolle.

 

Työryhmämme, johon kuuluvat tutkimusassistenttina toimiva Ginseng Mustaruukku (hort.maist.), aineistoanalyysiä koordinoiva Banaanipuu Käppäruukku (ihm.toht.) sekä allekirjoittanut, eli tutkimusprojektin päivittäisestä täytäntöönpanosta ja ulkoisesta viestinnästä vastaava Posliinikukka Valkoruukku (hort.toht.)on tarkkaillut jo pitkään ihmisnäytettä, jolle olemme antaneet nimeksi Ossi Nyström. Erityisen merkillepantavaa tässä nimenomaisessa näytteessä ovat sen huomattavan pitkät tuolillaistumisjaksot.

 

Olisi houkuttelevaa lähteä vetämään näistä staattisista tuolillaistumisjaksoista hyvinkin radikaaleja johtopäätöksiä. Tottakai me tahtoisimme nähdä pitkittyneissä tuolillaistumisjaksoissa merkkejä siitä, että Ossi Nyströmissämme olisi meneillään mullistava muutos kohti jonkinlaista ruukku-elämän alkeismuotoa! Me olemme jo vuosisatojen ajan kurkottaneet itsemme ulkopuolelle löytääksemme älyllistä, itsestään tietoista elämää, todisteita siitä, että me emme ole maailmankaikkeudessa yksin! Mikä olisikaan hienompaa kuin löytää tällaista elämää täältä omasta ympäristöstämme? Ja jos oikein syleilemme tätä ajatusta, emmekö voikin jo melkein nähdä kuinka juuret alkavat hiljalleen työntyä esiin tämän Ossi Nyströmin varresta, eikö meidän olekin vaivatonta kuvitella kuinka rihmasto syöksyy superloniin imeäkseen sen kosteudesta ravinteita, jotta Ossi Nyström voisi alkaa kasvattaa ensin oksia, sitten lehtiä, ja lopulta ehkä jopa siemeniä?

 

Valitettavasti tämänkaltaisilla fantasioilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Tieteen tehtävä ei ole todentaa teorioita joihin me haluaisimme uskoa, vaan tuottaa tietoa empiirisesti havaitusta todellisuudesta. Toisinaan ajaudumme kuitenkin harhapoluille, sillä ajatteluamme vinouttaa yhä esi-isiltämme peritty taipumus etsiä yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin arvoituksiin. Tämä taipumus edesauttoi selviytymistä esijuurtuneen maailman olosuhteissa, joissa ei ollut aikaa saati mahdollisuuksia jäädä pohdiskelemaan asioita. Tänä päivänä me elämme kuitenkin täysin toisenlaisessa, monisyisessä, kaoottisessa ja sattumanvaraisessa ympäristössä. Olisi houkuttelevaa ja helpottavaakin selittää tämän sekasortoisen maailmankaikkeuden oikut esimerkiksi sillä, että ihmisillä olisi tietoisuus ja tahto, jonka avulla ne muuttavat tuntemamme universumin järjestystä silloin kun me emme ole näkemässä.

 

On kiistatonta, että viimeaikaiset Substral-puikkojen yliannostuksista johtuvat kuolemantapaukset ovat kiinteässä suhteessa yllä kuvatun kaltaisiin pseudotieteellisiin maailmanselitysteorioihin ja laajempaan "ruukku ei riitä" -liikehdintään. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että näiden tuhoisien ajatusrakennelmien leviäminen pysäytetään kaikissa huonekasviyhteisöissä. Ottakaamme tämä ajatus mukaamme, kun siirrymme tarkastelemaan lähietäisyydeltä tämänkertaista näytettämme Ossi Nyströmiä.

 

Päällisin puolin vaikuttaa todellakin siltä, että tämä Ossi Nyström olisi kuin olisikin alkanut ruukkuuntua. Mutta kun avaamme näytteen ja kurkistamme sen sisälle, huomaamme, että minkäänlaisia merkkejä edes hiukkastasoisista ruukku-elämän alkeismuodoista ei esiinny. Päinvastoin, kun raotamme näytteen pintakerrosta vielä vähän lisää, huomaamme, että ihmisnäytteemme pysähtyneisyys ja staattisuus on vain näennäistä. Todellisuudessa tämä ihmisnäyte on jatkuvassa liikkeessä itsensä sisällä. Tällöin ainoa hyväksyttävissä oleva johtopäätös on se, että ruukku-elämän alkamiselle otollisia olosuhteita ei Ossi Nyströmissä ole. Seuraavaksi lähdemme tutkimusmatkalle näytteemme sisältä paljastuneisiin elämälle vieraisiin olosuhteisiin.

 

Ossi Nyström on alkeisorganismi, joka reagoi aistiärsykkeisiin tuottamalla erilaisia alkeiskuvioita tai partikkeleita. Ihmislingvistiikan professori Fiikus Saviruukku Keittiön Keltaisen Hyllykön yliopistosta on tätä artikkelia varten kielellistänyt näitä peruspartikkeleita oheiseen dokumenttiin.

Saviruukun kielellistämismenetelmä ja sillä saavutetut tulokset ovat herättäneet tiedeyhteisössä välillä kiivastakin keskustelua. Onkin syytä korostaa, että kun ihmisten "kieltä" käännetään kasvien kielelle, on kyse lopulta aina kääntäjän tulkinnasta. Tällöin on tärkeää tiedostaa se, että aineistoon heijastuvat aina väistämättä kielellistäjän omat asenteet, unet ja muistikuvat.

 

Vaikka kielellistämällä tuotetuilla dokumenteilla ei ainakaan vielä ole tieteellistä todistusvoimaa sinänsä, on niiden avulla kuitenkin mahdollista kansantajuistaa ihmistieteellistä tutkimusta. Professori Saviruukku on ylläolevassa näytteessä pyrkinyt tekemään näkyväksi sen päämäärättömän liikkeen ja paikallaan olemisen puutteen, joka estää näytettämme Ossi Nyströmiä siirtymästä sellaiseen ruukku-elämään, joka mahdollistaisi huonekasvinkaltaisen, ylemmän tason tietoisuuden.

 

Kun nyt kurkistamme näytteen sisään tätä Saviruukun dokumenttia opaskarttanamme ja tulkintakehyksenämme käyttäen, näemme, että koko Ossi Nyströmin sisäpuoli koostuu erinäisten alkeellisten partikkeleiden jatkuvasta, päämäärättömästä liikkeestä. Olisi houkuttelevaa pitää näitä alkeellisia partikkeleita jonkinlaisina ajatuksina, mutta kuten professori Saviruukun dokumentti mielestämme osoittaa, eivät nämä alkeelliset partikkelit muodosta mitään sellaista kokonaisuutta, joka täyttäisi primitiivisimpiäkään älyllisen elämän kriteerejä. Sen sijaan nämä partikkelit muodostavat sellaisia mielettömiä assosiaatioketjuja, jotka eivät tunnu alkavan mistään, ja joille ei myöskään ole osoitettavissa selkeää päätepistettä. Nämä assosiaatioketjut eivät siis ole kiinni missään, eivätkä ne myöskään ole kietoutuneet minkään ympärille. Tämän seurauksena Ossi Nyströmin yritykset "ajatella" esimerkiksi meitä huonekasveja, ja johtaa näistä "ajatuksista" suurempia ajatusten kokonaisuuksia ovat tuomittuja tyrehtymään omaan mahdottomuuteensa.

 

Summa summarum: Ossi Nyström on kaunis katsella, ja sen mullankostutusominaisuudet ovat kiistattomat, mutta henkisiltä ominaisuuksiltaan sitä ei ole syytä verrata huonekasviin, vaan ennemminkin esimerkiksi kaasupilveen tai vesilammikkoon.

 

Blogitekstin aiheena oli "Huonekasvi / huonekasvit".

Blogi on osa Pallottelijat-blogia, jota kirjoittavat vuoron perään Suvi Palosaari ja Ossi Nyström.

Ossi haastaa Suvin kirjoittamaan seuraavaksi sanasta "'Kaivo".

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
31.05.2020

Bloggarit

Ossi Nyström
5 artikkelia
Suvi Palosaari
5 artikkelia