Ihmeellinen Eno

Gradua vaille valmis

Aloitin joskus reilu kymmenen vuotta sitten opiskelemaan oikeustieteitä. Opinnot alkoivat yleisillä oikeusjärjestysopinnoilla. Niitä sitten työn ohessa leppoisaan tahtiin suorittelin.  Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella oli ja on edelleen hyvä, nk. avoimen opiston väylä yliopistoon. Eli tarpeeksi suoritettuja opintoja ja taisipa ainakin aikanaan olla vielä kriteeri opintosuoritusten arvosanoillekin, ja nämä ehdot täytettyään pääsi sitten päätoimiseksi opiskelijaksi. Niin minäkin sitten ajastaan pörhälsin päätoimiseksi oikeustieteen opiskelijaksi.

Kun pääsin yliopistoon sisään, tein listan itselleni neljästä ”möröstä”, joita en saa jättää opintojeni loppuun, vaan niiden kimppuun pitää käydä heti. Ajattelin, että minun käy kalpaten, jos jätän ”mörköjä” loppuun. Muiden opintojen puolesta en osannut edes olla huolissaan.  Nämä neljä ”mörköä” olivat: ruotsin opinnot (nk. virkamiesruotsi), englannin opinnot, kandidaatin työ ja pro garadu –tutkielma.

Opinnot käynnistyivät hyvin, aloin heti siinä tekemään normiopintoja ja siihen rinnalle otin ruotsin kurssin. Ennen varsinaista kurssia, kävin vapaaehtoisen ruotsin kertauskurssin ja tilasin Hufvudstadsbladetin muutamaksi kuukaudeksi. Luin ruotsinkielistä sanomalehteä ja kertasin ruotsia. Edellisistä ruotsin opinnoista ja myös ruotsin kielen käyttämisestä kun oli kulunut aikaa jo parikymmentä vuotta. Kurssin sain suoritetuksi hyvin arvosanoin. Eniten ilahdutti kuitenkin opettajalta saadut kehut siitä, kuinka tasoni ruotsin kielessä oli noussut huikeasti siitä kun aloitin kertauskurssin siihen kun pidin varsinaisella kurssilla sen päätteeksi esitelmää suomalaisesta työttömyysturvajärjestelmästä. Minä tein sen! Ensimmäinen mörkö oli selätetty!

Aikaa on kulunut varsin paljon, en enää muista, että suoritinko ruotsin jälkeen ensin englannin vai kandidaatin työn, samoihin aikoihin taisivat ajoittua. Sen muistan, että kandidaatin työhön laitoin viimeisen pisteen 5.12.2010. Olin jo jonkin aikaa hionut ja hionut työtäni ja ohjaavalta opettajalta sain palautetta, että jossain vaiheessa täytyy vaan päättää, että nyt se on valmis. Minun oli tarkoitus hioa ja viimeistellä työni tuossa itsenäisyyspäivän pidennetyn viikonlopun aikana. Elämä päätti puolestani jotain muuta. Mieheni isä kuoli yllättäen lauantaina 4.12., luonnollisestikaan en kirjoitellut tuolloin kandidaattityötäni. Seuraavana päivänä istuin sen verran koneen ääreen, että viimeistelin työn valmiiksi. Aikaa meni ehkä tunti tai pari, kun totesin, että nyt se on sitten valmis. Ilman appiukkoni kuolemaa olisin hionut kolme pitkää päivää tuota työtäni, ja varmasti ei olisi arvosanakaan silti siitä nyt saadusta kolmosesta mihinkään muuttunut.

Englannin opinnot olivat vähän työläämmät. Kursseja oli kolme, ja englanti ei ole koskaan ollut vahvuuksiani. Puhun kyllä sujuvasti nk. matkailuenglantia, eli tulen hyvin toimeen perusjuttelussa, mutta sanavarastoni vähänkin syvällisempään keskusteluun on täysin surkea. Niinpä kun lähdettiin tieteellistä englantia vääntämään, olin pulassa. Kurssit olivat työläitä ja eivät kovinkaan miellyttäviä, mutta niin vain nekin tuli suoritetuksi.

Ja sitten suoraan sen ison G:n kimppuun! En ollut ottanut edes kandidaattitutkintoani vielä ulos, kun aloitin gradun tekemisen. Olin opintovapaalla kun osallistuin graduseminaariin ja ryhdyin kirjoittamaankin sitä. Toisen ja kolmannen (viimeisen) seminaaritapaamisen välissä elämä vähän viritti muuta ajateltavaa, ja gradun kirjoittamistahti hiipui. Minun piti kirjoittaa gradu sitten loppuun tilanteen rauhoituttua muutaman kuukauden päästä. No, se tauko tuli, ja on nyt sitten vähän venähtänyt. Kuusi vuotta tässä nyt on odoteltu sitä gradun loppuun kirjoittamista. Ei ole tuonne gradu-nimiseen tiedostoon lisää tekstiä ilmestynyt, vaikka välillä olen sinne kurkistanutkin. Työttömien nuorten yhteishakuvelvollisuuden perustuslainmukaisuuden selvittäminen on yhä vaiheessa. Tässä välissä olen sentään todella pikku hiljaa tehnyt muita opintoja valmiiksi. Viime vuoden lopulla hain taas lisää jatkoaikaa opintojeni loppuun saattamiselle. Jäljellä oli tuolloin kolme kurssia ja gradu. Suunnitelma oli, että alkuvuoden aikana teen ne kolme kurssia, ja sitten käyn gradun kimppuun, tavoitteena valmistua maisteriksi vuoden loppuun mennessä. Viime viikolla sain tiedon, että viimeinen puuttuvista kursseistani on suoritettu.

Mitä tästä olen oppinut? Ainakin sen, että jossain määrin tunnen itseni. ”Möröt” eivät olleet tuulesta temmattuja, ja ajatukseni ”tulta päin” oli enemmän kuin fiksusti ajateltu. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, tuota kuuluisaa ”gradua vaille valmiina”. Jos jotain positiivista tähän maailman hetkeen hakisin, niin ainakin aikaa gradun kirjoittamiselle pitäisi nyt olla. Jotta jospa minä vuoden loppuun mennessä olen sitten ihan oikeasti valmis, ihan oikea maisteri!

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
13.08.2020

Bloggarit

Ossi Nyström
5 artikkelia
Suvi Palosaari
5 artikkelia