Julkaistu    |  Päivitetty 

Kolumni: Kuhaa pakkasessa, pahaa kukkasessa

Sami Tolvanen

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Berliinissä asuva toimittaja Pertti Rönkkö päivittää aika ajoin sikäläisten markettien järvikalojen hintoja Facebook-seinälleen. Kovimman noteerauksen näin muutama viikko sitten, kun jostakin saksalaisesta kuravedestä pyydystetyn hauen kilohinta oli 38 euroa kokonaisena ja lähes 90 euroa fileenä.
Laittoi miettimään. Täällä riittää laadukasta järvikalaa, mutta silti ostamme norjalaista kassilohta, joka on käynyt fileoitavana Thaimaassa.

Minäkin paras sanoja. Harrastan viehekalastusta, mutta viime vuosina olen laskenut sattumahauet lähes aina takaisin järveen. Vähän ennen Rönkön päivitystä olimme soutu-uistelemassa, kun poikani vapa taipui. Olin salaa tyytyväinen, kun noin kaksikiloinen hauki tempoi itsensä vapaaksi haavin vierestä. Poika olisi kuitenkin vaatinut kalan perkaamista ja esittelyä koko naapurustolle.

Mistä moinen, kun hauessa ei ole mitään vikaa. Pienestä pitäen olen sitä syönyt, muistan kuinka pikkuhaukien päät kelluivat kalakeittokattilassa mummolassa. Nykyään tulee kuitenkin lähdettyä vesille kuhien ja lohikalojen perässä. Tämä siitä huolimatta, että kuha on tylsä vastus siiman päässä eikä pärjää ruokakalana esimerkiksi ahvenelle. Ja järvilohta- tai taimenta ei meikäläinen onnistu saamaan vapavälinein isoilta vesiltä edes kerran vuodessa.

Ilmankos pitää ottaa D-vitamiinit ja rasvahapot purkista.

Jos kerran Euroopassa ollaan valmiita maksamaan tuollaisia hintoja järvikalasta, niin miksi me emme jo ole siellä tekemässä kauppaa?

Toissa vuonna kalan ja kalatuotteiden viennin määrä oli vain 57 miljoonaa euroa, ja tärkeimmät tuotteet olivat lohi, tuore ja pakastettu silakka ja kilohaili sekä mäti ja mätituotteet. Ei siis haukea, särkeä tai lahnaa. Vesistöjemme "roskakaloista" saa herkullisia säilykkeitä, mutta ne ovat tainneet jäädä vain paikallisiksi, arvokkaiksi yrityslahjoiksi.

Parantamisen varaa on todellakin kalataloudessa ja kulutustottumuksissa, koska kalatuotteiden tuonnin arvo oli 398 miljoonaa euroa. Kuin veisi hiekkaa Saharaan.

Ammattikalastus on kova laji, joten tekijöitä ei ole jonoksi asti. Esimerkiksi kuhaa ei saada riittävästi omillekaan markkinoille. Pitäisikö kutsua thaimaalaiset tänne myös kalaan?

Suomella on kova halu keikauttaa viennin ja tuonnin suhde, vireillä on useitakin hankkeita. Yksi niistä on kalatalouden markkinointiohjelma, jolla pyritään lisäämään kotimaisen kalan arvoa ja kehittää niin sanottuja lisäarvotuotteita.

Lisätään kalasoppaan vielä tutkimustulokset, joiden mukaan kala on fiksumpi kuin miltä näyttää. Esimerkiksi eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofian dosentti Elisa Aaltola kieltäisi kalastuksen kokonaan.

– Miltä tuntuisi, jos koiria tukehdutettaisiin kuoliaaksi ja niiden suupielet revittäisiin irti isoilla koukuilla? Se, että kala on eri näköinen kuin koira ei tietenkään tarkoita, etteikö se pystyisi tuntemaan kipua, Aaltola sanoi viime kesänä Ylelle.

Elämme aikoja, jolloin joutuu tarkistamaan tapojaan ja asenteitaan tuon tuosta.

Kommentoi